Välillä jos yrittäis muistaa blogin päivitystä harrastaa. Mehän käytiin Ritan kanssa toukokuussa ihka ekoissa mätsäreissäkin, ihan vaan sillä meiningillä että käydään nyt pyörähtämässä niin näkee miten koira käyttäytyy. Nolla harjoittelulla ja Ritan karvakin veteli ihan viimeisiään, parin viikon päästä näyttelystä nypin siltä karvat pois. Keli oli aika hiostava ja lämmin joten Rita ei pahemmin viittinyt hötkyillä. Käytiin ensin ekassa kehässä hakemassa sininen nauha ja olin jo ihan sitä mieltä että kivasti meni, lähetään kotiin. Rita käyttäytyi kehässä hyvin, ravasi hienosti ja antoi tuomarin kopeloida. Just oltiin lähtöä harkitsemassa kun kehäsihteeri huuteli sinisiä kehään, siinä sitten länttäsin äkkiä vielä näyttelyhihnan koiran kaulaan ja painuttiin kehään pönöttämään. Ihmetys olikin aika suuri kun Rita olikin yhtääkkiä sinisten paras ja seuraavaksi ihmeteltiinkin jo BIS kehässä. Siinäkin sitten oltiin jopa BIS 6:sia joten eipä ihan hukkareissu. Sapuskaa ja kaikenlaista röhköpossua saatiin palkinnoksi vaikka kuinka ja mikä parasta niin Rita jaksoi tönöttää hienosti kehässä. Tästä menestyksestä seonneena ilmoitin sen sitten Raision elonäyttelyyn, mutta epäilenpä että siellä ei ole odotettavissa ihan vastaavaa menestystä...

Jälkihommia ollaan tehty ennemmän ja vähemmän. Muutamat viime kerrat ollaan Ritalta jätetty palkkapurkit kokonaan väliltä pois, lopussa vain palkka. Ja ai että se on väläytellyt jo ihan kivan oloista nuuskuttelua! Viimeksikin meni niin tarkasti nenä maassa koko jäljen alusta loppuun. Eikun lissää reeniä ja pikkuhiljaa vaikeemmaksi, kai sitä pitäis pikkuhiljaa alkaa harkihtemaan keppienkin opiskeluakin.

Raveissakin käytiin juhannuksena koko porukalla, Rita myös messissä. Ei sitä paljon väenpaljous hätkäyttänyt, sujuvasti pujotteli mukana. Hevosiakin se näki ekan kerran elämässään ja heti useamman kerralla, uteliaana katseli vain mutta muuta reaktiota eivät näköjään aiheuttaneet. Ja mulle iski kauhee heppakuume, pitääkö sitä tässä taas hinata ittensä jonnekkin hevon selkään...

Ritan kasvattajakin kävi pari viikkoa sitten, mukanaan Ritan äiti ja mummi. Olipas kiva nähdä heitäkin pitkästä aikaa ja pääsivät koirat hieman kirmailemaan joenvarsi polulla samalla kun immeiset jutustelivat keskenään.

Rita ja Kira- mummi

Pirre- äiti

Timi, Pirre, Rita