Olen tässä viimeaikoina alkanut haaveilemaan siitä että opettelisin trimmamaan muitakin rotuja kuin spanieleita. Tammikuussa olen menossa snautsereiden trimmauskurssille ja kevään aikana on tarkoitus katsastaa muutenkin eri rotujen trimmauskurssi- tarjontaa. Niinpä otin haasteen vastaan kun luokkakaveri ehdotti koiransa trimmausta. Lauantaina oli siis luvassa karkeakarvaisen kettuterrierin kotitrimmi nyppimällä.

Ei se ihan mikään kahden tunnin projekti ollut, lauantaina meni aikaa reilu neljä tuntia ja maanataina kävin vielä viimeistelemässä työn (about 2 tuntia). Kyllä sitä vaan pienestä koirasta lähtee aika paljon karvaa! Trimmausveitsen käyttö oli myös hieman hakusessa, tuntuu ettei mikään veitsistä oikein istunut käteen. Sormin tuntui kaikkein helpoimmalta. Pään nyppiminen tuntui etenkin hankalalta, kun ei tiennyt kuinka paljon ottaa mistäkin. Mutta treeniä treeniä... Kai siitä ihan hyvä kuitenkin tuli, kun ottaa huomioon että en ole kettuterrieriin ikinä koskenutkaan ja nyppimiskokemus ylinpäätään on melko minimaalinen. Joutuukohan sitä ens kesällä opettelemaan myös näyttelytrimmin tekemisen.

Alla vielä kuvat ennen ja jälkeen nyppimisen, runkoon jäi siis jäljelle vain pehmeä pohjavilla. Tassuja ei siistitty saksilla.

Sunnuntaina käytiin Ritan kanssa motivointikurssilla Salossa. Kaveri houkutteli meidät peruutuspaikalle ja tokihan me lähdettiin. Oli mielenkiintoista nähdä että miten Rita osaa olla ihmisten ja koirien "ilmoilla", varsinkin kun tunti oli sisätiloissa.

Odotin kyllä edes vähän piippailua, häsläämistä ja levottomana pyörimistä. Ei kuitenkaan olla kovin kummoisesti vieraiden koirien läheisyydessä oltu, saati sitten sisällä melko ahtaasti vierekkäin. Hienosti se Rita vaan kuitenkin heitti maahan makuulleen aina kun ei mitään tehty, seurasi vaan rauhallisena ympäristöä eikä edes vinkunut ollenkaan. Eli kai sillä palikat ees suunnilleen on päässä oikeinpäin :P

Tehtiin vähän makupalasta luopumisharjoituksia (sitä pitää harjoitella lisää...), käveltiin jänskän "sillan" yli ja harjoiteltiin putkeen menemistä. Rita huomasi vasta lopussa että kurssillahan on ihana, söpö ja pieni flätin pentu. Hienosti kuitenkin Rita malttoi jäädä paikalleen istumaan, kun jätin sen riviin huoneen toiselle reunalle luoksetulo harjoitusta varten. Ja luoksekin jopa tuli iloisesti :D Oli sillä kyllä vähän sellainen ilme ja asento että olisi tooooosi paljon tehny mieli sännätä sen pennun luokse, mutta kun akka on komentanu paikalleen niin ei kai tästä saa lähteä.

Kurssilla nyt ei mitään kovin erilaista ja uutta opittu, mutta se oli ihan mukava kokemus Ritalle kun joutui olemaan sisätiloissa vieraiden koirien kanssa. Saa nähdä olisiko joulukuussa sitten tiedossa viettitestaus- päivään osallistuminen vai agilityyn tutustumista.