Aloitin sitten blogin noiden koirien kanssa puuhasteluista niin ei kaikki facebook- kaverit (ne kaikki kolme) ahdistu liikaa koira-aiheisista päivityksistä.
Rita on 6 kk ikäinen musta snautseri- narttu. Tuli meille sijoitukseen elokuussa, vaikka alunperin suunnittelin koiranhankintaa vasta vuoden parin päästä. Syystäettä pikku-emäntä on vasta vuoden ikäinen, joten ajattelin että hulluahan minun on vielä koiranpentu ottaa tähän yhtälöön pyörimään... Olin kuitenkin katsellut kyseistä pentuetta "sillä silmällä" jo keväällä, mutta päättänyt kuitenkin unohtaa sen koska ajankohta ei tuntunut oikealta. Kesälomareissulla kuitenkin oli tarkoitus käydä tutustumassa snautserikasvattajiin ja erehdyin vierailemaan kasvattajan kotisivuilla. Huomasin että yksi narttupentu on vapaana ja eihän siinä auttanut kun käydä ihan vaan tutustumassa rotuun ("näkeepä samalla miten kamalia snautserin pennut on niin ei tee sit ees mieli harkita pentua"). Parin päivän päästä vierailusta Rita kuitenkin liittyi joukkoomme.
Ritasta tulee toivottavasti monipuolinen jokapaikan- höylä. Tavoitteena nyt ainakin toko, pk-jälki (ja ehkä haku) ja canicross ym vetohommat. Ainakin toistaiseksi vaikuttaa todella fiksulta ja kivalta harrastuskoiran alulta. Pennusta saakka olen panostanut sen motivointiin, kontaktinhaluun ja siihen että yhdessä on kiva tehdä.
Remu on 5 vuotias kastroitu walesinspringerspanieli uros, oma kasvatti. Täydellisen keskittymiskyvyttömyyden omaava adhd, jolle hajut ovat tärkein asia koko maailmassa. Tää on niitä koiria joka myis sielunsa pullapalasta. Kaikki ihmiset on ihania, kenen tahansa mukaan voi lähteä varsinkin jos saa sapuskaa. Remun kanssa on yritetty räpeltää tokoa ja agilityäkin, motivointi on vaan todella vaikeaa kun hajut vie mennessään... Silloin tällöin väläyttelee loistavaa osaamista, toisena päivänä ei oo koskaan kuullutkaan koko hommasta. Koira joka nostaa mun verenpaineet tappiin parissa sekunnissa <3
Pari vuotta sitten löydettiin Remun leipälaji. Jopa hajumaailma ja muut ihmiset unohtuu kun pääsee VETÄMÄÄN. Ja täysiä kuinkas muuten. Eli canicross ja potkukelkan/pyörän veto on elämänsisältö nro. 2. Ja hihnassakin voi aina välillä yrittää vetää jos ei akka kerkee heti huomata ja kieltää...
Ja mää olen tämmönen Varsinais-Suomeen rantautunut savolaisakka. Mittään en ossaa mut aina pitää jotain yrittää räpeltää. Walesinspringereitä on ollut kotona lapsuudesta saakka, pari pentuettakin olen kasvatellut. Koirien kanssa (ja hevosten) puuhastellu penskasta lähtien. Mottona on että kaiken oppii kun vaan opettelee!
Että semmosta. Loppuun vielä muutama videon pätkä viimeviikon tokoilu yritelmistä Ritan kanssa.
Kommentit