Uuden vuoden kunniaksi päivitän bloginkin. Loppu vuodesta ei mitään erikoisempia saatu Ritan kanssa aikaan, lenkkeiltiin, rymyttiin metsässä ja koirakaverien kanssa sekä pikkasen tokoiltiin kotipihalla. Jälkeä ei tehty syksyllä enää ollenkaan, oli oma motivaatio hiukan hukassa.
Syksyllä oli Onnentonttujen tapaaminen Niinisalossa ja jälkihommat meni siellä ihan metsään... Ekan päivän jäljellä Rita hukkasi jäljen aika pian alun jälkeen, kukaan vaan ei huomannut hukkaa ennenkuin jäljen tekijä Jari huuteli perään. Rita "jäljesti" ihan pokkana vaan suoraan, mistään ei huomannut että jälki oli hukkunut jo ajat sitten. Nenä ei noussu maasta, liina ei löystyny eikä mitään muutakaan merkkiä kukaan huomannu. Arveltiin että se halusi niin kovin miellyttää minua, että kun jälki hukkui niin Rita jatkoi vaan eteenpäin eikä halunnut "näyttää" että se ei ollut jäljellä. Tokana päivänä kokeiltiin että jos se jäljestäisi irtaallaan paremmin, etten minä sitä jarruttele/ahdista liikaa liinan päässä. Ei se tämäkään yritelmä mennyt putkeen, Rita hukkasi jäljen kokoajan eikä oikein yrittänyt enää löytää kunnolla jälkeä. Lopulta kuitenkin päästiin palkkapurkille asti ja siellä toki hirveet kehut. Ite arvelen että syy Ritan huonoon jäljestykseen ja epävarmuuteen johtui itsestäni, olin itse kokoajan jotenkin jännittynyt ja "puupökkelö", siitä sitten varmaan koirakin arveli että nyt ei mene mikään oikein jne. Rita lukee tosi paljon minua ja tuntuu että se menee aika helposti lukkoon jos minä en älyä tarpeeksi kehua ja varmistaa sille että hyvin menee, tee vain! Yritellään jälkihommia nyt sitten tän talven jälkeen uudestaan, rennommalla otteella :)
Tammikuun alussa käytiin kokeilemassa agilityä piiiiitkästä aikaa. Siitä on jo suunnilleen vuos kun käytiin Salon koirahallilla kokeilemassa putkeen menemistä ja hieman hyppyjä. Hienosti Rita kuitenkin muisti putken pienen muistuttelun jälkeen. Kohta se menikin jo ihan täysillä mutkaputkeen ja hyppäsi innoissaan! Ritalla oli super hauskaa ja itseäkin taisi pieni agilitykärpänen puraista, toivotaan että tämän vuoden aikana päästään agiliyä harrastamaan enempi. Mä veikkaan että siinä ois sopiva laji Ritalle, se kun on semmoinen alppikauris (kaverin sanoin) ja tykkää juosta lujaa.
Meinasin tämän vuoden aikana varovaisesti aatella että josko me uskallettais korkata tokon alokasluokka. Ihan kaikki liikkeet ei oo vielä hanskassa, mutta sen verran kivaa yhdessä tekemistä alkaa jo olla että ehkä voisi asettaa pienen tavoitteen vaikka syksylle? Elokuussa tulee uudet toko- säännöt voimaan, sitten vois syksyllä yrittää. Uusi alokasluokka kun vaikuttaa ainakin mun mielestä ihan kivalle. Varsinkin kun seuraamista tulee enää yhteen kertaan, itteä on jotenkin niin masentanu se alokasluokan kahteen kertaan seuraaminen että miten saa koiran mielenkiinnon/vireen pidettyä ees suunnilleen yllä. Ja ihan kiva tietysti että paikallamakuukin lyhenee 1 minuuttiin, vaikka se on meiltä ihan suht hyvin sujunutkin. Eli eikun reeniä, mutta niin että koiralla on kivaa ja hauskaa!
