Syksyllä oli Onnentonttujen tapaaminen Niinisalossa ja jälkihommat meni siellä ihan metsään... Ekan päivän jäljellä Rita hukkasi jäljen aika pian alun jälkeen, kukaan vaan ei huomannut hukkaa ennenkuin jäljen tekijä Jari huuteli perään. Rita "jäljesti" ihan pokkana vaan suoraan, mistään ei huomannut että jälki oli hukkunut jo ajat sitten. Nenä ei noussu maasta, liina ei löystyny eikä mitään muutakaan merkkiä kukaan huomannu. Arveltiin että se halusi niin kovin miellyttää minua, että kun jälki hukkui niin Rita jatkoi vaan eteenpäin eikä halunnut "näyttää" että se ei ollut jäljellä. Tokana päivänä kokeiltiin että jos se jäljestäisi irtaallaan paremmin, etten minä sitä jarruttele/ahdista liikaa liinan päässä. Ei se tämäkään yritelmä mennyt putkeen, Rita hukkasi jäljen kokoajan eikä oikein yrittänyt enää löytää kunnolla jälkeä. Lopulta kuitenkin päästiin palkkapurkille asti ja siellä toki hirveet kehut. Ite arvelen että syy Ritan huonoon jäljestykseen ja epävarmuuteen johtui itsestäni, olin itse kokoajan jotenkin jännittynyt ja "puupökkelö", siitä sitten varmaan koirakin arveli että nyt ei mene mikään oikein jne. Rita lukee tosi paljon minua ja tuntuu että se menee aika helposti lukkoon jos minä en älyä tarpeeksi kehua ja varmistaa sille että hyvin menee, tee vain! Yritellään jälkihommia nyt sitten tän talven jälkeen uudestaan, rennommalla otteella :)

Tammikuun alussa käytiin kokeilemassa agilityä piiiiitkästä aikaa. Siitä on jo suunnilleen vuos kun käytiin Salon koirahallilla kokeilemassa putkeen menemistä ja hieman hyppyjä. Hienosti Rita kuitenkin muisti putken pienen muistuttelun jälkeen. Kohta se menikin jo ihan täysillä mutkaputkeen ja hyppäsi innoissaan! Ritalla oli super hauskaa ja itseäkin taisi pieni agilitykärpänen puraista, toivotaan että tämän vuoden aikana päästään agiliyä harrastamaan enempi. Mä veikkaan että siinä ois sopiva laji Ritalle, se kun on semmoinen alppikauris (kaverin sanoin) ja tykkää juosta lujaa.

Meinasin tämän vuoden aikana varovaisesti aatella että josko me uskallettais korkata tokon alokasluokka. Ihan kaikki liikkeet ei oo vielä hanskassa, mutta sen verran kivaa yhdessä tekemistä alkaa jo olla että ehkä voisi asettaa pienen tavoitteen vaikka syksylle? Elokuussa tulee uudet toko- säännöt voimaan, sitten vois syksyllä yrittää. Uusi alokasluokka kun vaikuttaa ainakin mun mielestä ihan kivalle. Varsinkin kun seuraamista tulee enää yhteen kertaan, itteä on jotenkin niin masentanu se alokasluokan kahteen kertaan seuraaminen että miten saa koiran mielenkiinnon/vireen pidettyä ees suunnilleen yllä. Ja ihan kiva tietysti että paikallamakuukin lyhenee 1 minuuttiin, vaikka se on meiltä ihan suht hyvin sujunutkin. Eli eikun reeniä, mutta niin että koiralla on kivaa ja hauskaa!

Välillä jos yrittäis muistaa blogin päivitystä harrastaa. Mehän käytiin Ritan kanssa toukokuussa ihka ekoissa mätsäreissäkin, ihan vaan sillä meiningillä että käydään nyt pyörähtämässä niin näkee miten koira käyttäytyy. Nolla harjoittelulla ja Ritan karvakin veteli ihan viimeisiään, parin viikon päästä näyttelystä nypin siltä karvat pois. Keli oli aika hiostava ja lämmin joten Rita ei pahemmin viittinyt hötkyillä. Käytiin ensin ekassa kehässä hakemassa sininen nauha ja olin jo ihan sitä mieltä että kivasti meni, lähetään kotiin. Rita käyttäytyi kehässä hyvin, ravasi hienosti ja antoi tuomarin kopeloida. Just oltiin lähtöä harkitsemassa kun kehäsihteeri huuteli sinisiä kehään, siinä sitten länttäsin äkkiä vielä näyttelyhihnan koiran kaulaan ja painuttiin kehään pönöttämään. Ihmetys olikin aika suuri kun Rita olikin yhtääkkiä sinisten paras ja seuraavaksi ihmeteltiinkin jo BIS kehässä. Siinäkin sitten oltiin jopa BIS 6:sia joten eipä ihan hukkareissu. Sapuskaa ja kaikenlaista röhköpossua saatiin palkinnoksi vaikka kuinka ja mikä parasta niin Rita jaksoi tönöttää hienosti kehässä. Tästä menestyksestä seonneena ilmoitin sen sitten Raision elonäyttelyyn, mutta epäilenpä että siellä ei ole odotettavissa ihan vastaavaa menestystä...

Jälkihommia ollaan tehty ennemmän ja vähemmän. Muutamat viime kerrat ollaan Ritalta jätetty palkkapurkit kokonaan väliltä pois, lopussa vain palkka. Ja ai että se on väläytellyt jo ihan kivan oloista nuuskuttelua! Viimeksikin meni niin tarkasti nenä maassa koko jäljen alusta loppuun. Eikun lissää reeniä ja pikkuhiljaa vaikeemmaksi, kai sitä pitäis pikkuhiljaa alkaa harkihtemaan keppienkin opiskeluakin.

Raveissakin käytiin juhannuksena koko porukalla, Rita myös messissä. Ei sitä paljon väenpaljous hätkäyttänyt, sujuvasti pujotteli mukana. Hevosiakin se näki ekan kerran elämässään ja heti useamman kerralla, uteliaana katseli vain mutta muuta reaktiota eivät näköjään aiheuttaneet. Ja mulle iski kauhee heppakuume, pitääkö sitä tässä taas hinata ittensä jonnekkin hevon selkään...

Ritan kasvattajakin kävi pari viikkoa sitten, mukanaan Ritan äiti ja mummi. Olipas kiva nähdä heitäkin pitkästä aikaa ja pääsivät koirat hieman kirmailemaan joenvarsi polulla samalla kun immeiset jutustelivat keskenään.

Rita ja Kira- mummi

Pirre- äiti

Timi, Pirre, Rita

1 vee pönötys

Eilen käytiin taas jälkimetsässä. Ritan jälki sujui ihan ok vaikka menikin melko siksakkia koko jäljen ajan. Pitäis vaan antaa jäljen vanhentua kunnolla niin jos se toisi lisää tarkkuutta tuohon työskentelyyn.

http://www.youtube.com/watch?v=tyXWIJ04CuE&feature=youtu.be

Tälle kevättä ollaan Ritan kanssa taas aloiteltu jälkihommia talvitauon jälkeen. Ensimmäinen jälki tehtiin vajaa kuukausi sitten ja se sattui olemaan TPH:n yhteistreeneissä Ritan eka vieraan ihmisen tekemä jälki. Että hyvin "kevyesti" aloiteltu jälkikausi :P Oli sillä haju siitä että mitä ollaan tekemässä, mutta hieman pyörimiseksi meinasi mennä. Sen jälkeen ollaan tehty Satun (Ritan veljen omistaja) kanssa kimpassa jälkiä muutamia kertoja. Ritalla oli jo ensimmäiset juoksutkin vihdoin ja huomasi kyllä että jonkun verran ne haittasivat työntekoa. Normaalisti Rita kuitenkin aktiivisesti etsii jälkeä jos se hukkuu, mutta juoksun aikana huomasi että hukan sattuessa se jäi vaan haaveilemaan ja ihmettelemään. Patistelun jälkeen lähti aina kuitenkin takaisin jäljelle. Viime sunnuntaina tehtiin taas jälki ja se sujuikin alku ihmettelyn jälkeen aika mallikkaasti. Pitää vaan uskaltaa nyt pidentää jälkiä ja vähentää palkkoja, olen tehnyt niin lyhyitä jälkiä että juuri kun Rita pääsee rytmiin kiinni niin jälki jo loppuukin. Mutta eiköhän se tästä, reeniä vaan lisää.

Tässäpä Ritan viimeisin jälkivideo.

http://www.youtube.com/watch?v=InaVFgsv35U&feature=youtu.be

Tänään käytiin sitten pitkästä aikaa tuossa kylän hiekkakentällä harjoittelemassa tokoa. Paikallaolo meni ihan ok, noin minuutin pätkät tehtiin kun ei olla nyt hetkeen edes treenailtu. Luoksetulo sujui tosi hyvin vaikka Nina oli Ixi- bordercollien kanssa häiriönä siinä puolessa välissä vähän sivummalla. Eipä Rita pahemmin tainnu edes vilkaista heitä ohikulkiessaan, on tämmösellä nausterilla näköjään 100 kertaa parempi häiriönkesto ja keskittymiskyky kun spanielilla :D Seuraamista otettiin pikkupätkä, siinä joutuu nyt käyttämään vähän mielikuvitusta että Rita seuraisi innokkaammin. Seuraa kyllä mutta vähän väljästi ja "hohhoijaa" asenteella. Tein sitten Ninan vinkistä ympyrällä molempiin suuntiin ja välillä vähän "tempon vaihteluja" niin heti reipastui Ritan seuraaminen. Pitäisi vaan uskaltaa ja älytä kokeilla uusia keinoja ja tehdä eri vauhdissa, nyt vaan ollaan jumituttu normi kävelyyn, suoraan ja käännös. Eli Ritankin mielestä taatusti supertylsäää!

Pieni trimmaustuokio pidettiin myös päivällä kun siistin Ritan, johan se alkoi muistuttaa jotain ihme turilasta niin pakko oli vähän siistiä. Vaikka alunperin meinasinkin että en tee mitään ennenkuin karva on nyppimiskunnossa taas kesällä... Piti myöskin ottaa taas pitkästä aikaa kannattelukuva Ritasta, johan se kohta täyttää yksi vuotta! Kuvassa vielä siistimättä, alemmassa kuvassa tän päivän trimmin jälkeen.

Paikallamakuut on ihan hukassa, kun se itse maahanmenokaan ei näköjään luonnistu. Alamme siis opettelemaan kyseistä toimintoa ihan alusta asti uusiksi... Saatiin myös neuvoja esineruudun aloitteluun ja teinkin Ritalle makupala kipon kanssa ruutuun lähetyksiä. Sitäkin voisi nyt alkaa kotona vähän treenailemaan, ei mulla varsinaisesti tokossa tähtäimet ole missään ylemmissä luokissa, mutta eipä siitä haittaa ole että harjoittelee monipuolisesti kaikkea.

Mutta itse agilityyn. Harjoiteltiin ensin putkeen menoa. Minä menin namien kanssa putken toiseen päähän ja kouluttaja piti Ritaa hihnassa putken toisessa päässä. Eli koiralle ei nakeltu mitään nameja putkeen ettei opi jumittamaan/haistelemaan putkessa, koira ei pääse tekemään värää ratkaisua vaan saa namit kun menee putkeen ja tulee ulos toisesta päästä. Rita älysi tosi nopeasti putkeen menon ja alkoi hyvin nopeasti sujahtaa putkeen samantien kun kouluttaja vei sen putken suulle. Seuraavaksi siirryttiin siihen että minä itse vien Ritan putkelle ja kun koira menee putkeen niin liikun mukana ja palkkaan koiran putken toisessa päässä.

Seuraavaksi harjoitettiin "hyppy"esteiden alkeita (esteen korkeus sen 15 cm). Minä menin esteen päätyyn kyykkyyn ja laitoin namikäden esteen toiselle puolelle estekannattimen kohdalle. Kouluttaja pitää taas Ritaa ja päästää koiran vasta kun se tajuaa mennä esteen yli tavoittelmaan namia. Tämä toistetaan muutaman kerran ja kun Rita hoksaa idean niin otetaan hihna pois ja tehdään vielä muutamia kertoja ilman hihnaa tätä harjoitusta. Sitten alan palkaamaan niin että heitän namin hieman kauemmas heti kun koira hyppää esteen yli, jotta koiran liike alkaa suuntautua esteeltä eteenpäin eikä aina tavoittele kädestä makupalaa. Sitten tehtiinkin jo niin että aloin kävelemään aina esteen ohi niin että kädellä ohjasin koiran esteelle ja palkkasin nakkaamalla namin kun koira ylitti esteen. Tätä tehtiin eri suunnista esteitä ja niin että koira oli välillä mun oikealla ja välillä vasemmalla puolella. Ettei koira opi siihen että aina kuuluu olla esim. ohjaajan vasemmalla puolella.

Kouluttajan tyyli oli tosi looginen ja järkevä siinä mielessä että alkuopetuksessa koiralle ei anneta väärän tekemisen vaihtoehtoa ja asiat tehtiin hihnassa niin kauan että koira varmasti tajusi idean. Tykkäsin itsekin tosi paljon koulutuksesta ja tuli hyviä vinkkejä agilityn aloittamiseen. Tosi näppärästi Rita oppi että mikä toiminto tarkoittaa palkkion saamista ja vaikutti kyllä siltä että agility vois olla ihan sopiva laji Ritalle. Pitää nyt vaan katsoa että milloin keretään johonkin ryhmään harrastamaan, mutta en aio ottaa sen kummempaa stressiä asiasta. Eiköhän tässä ole vielä monenmonta vuotta aikaa kokeilla vaikka 20 eri lajia!

Ainiin, ja meille tuli nyt taas parin vuoden jälkeen kanejakin muutama. Koirat niitä käyny aina välillä verkon takaa ihmettelemässä. Remu lähinnä hullunkiilto silmissä ja täristen... Rita ihan vaan ihmettelemässä uteliaasti :P Remuhan on aiemmin kyllä tottunut kaneihin, mutta nyt parin kanittoman vuoden jälkeen on muutaman kerran päässyt pölläyttämään jänistä metsässä, niin nyt näköjään katsellaan kaneja ihan uusin silmin....

Seuraamispätkiä olen välillä yrittänyt harjoitella Ritan kanssa ihan lenkkeilyn yhteydessä. Se alkoi jossain vaiheessa itse tarjoamaan seuraamista katsekontaktin kera aina välilllä lenkillä ja siitä sitten palkkasin sen paremman puutteessa hihnalla. Vähästä se on pieni snautseri onnellinen kun saa hetken nykiä ja retuuttaa vaikkapa vain nahkahihnaa. Pitäis laiskan jaksaa alkaa treenaamaan varmaan käännöksiäkin pikkuhiljaa, ei ne varmaan osaa kokeissa arvostaa jos koira ohjaajineen häviää koepaikalta kun ei osata kääntyä :P

Rita itse käyttäytyi koko viikonlopun ajan tosi mallikkaasti. Antoi kaikkien rapsutella ja oli muutenkin reipas mutta rauhallinen trimmipöydällä. Ja pusutteli tietysti kaikkia rapsuttelijoita :P Hotellissakin yövyttiin Ritan kanssa ja eipä tuo paljon ressannut, ei edes ihmetellyt oven kolahduksia sun muita ääniä, vaan oli ihan rauhassa ja hiljaa. Eikä edes karannut huoneesta sillä aikaa kun olin sunnuntai- aamuna aamiaisella!

Eilen kävin Ritan kanssa pitkästä aikaa ihan kahdestaan lenkillä, jätettiin vaihteeksi Remu kotiin ruikuttamaan. Laitoin itselleni vetovyön ja koiralle valjaat, ajatuksena että otetaan muutamat parinkymmenen metrin "testivedot". Vetämistä ei toki nuorella koiralla sen enempää ole harrastettu, mutta olen sitä jo opettanut menemään käskystä eteen. Kääntymään/siirtymään oikealle tai vasemmalle käskystä ja opeteltu että mitä tarkoittaa kun isketään valjaat päälle. Meillä siis koirat kävelee pannassa nätisti vetämättä (ainakin teoriassa...) ja valjaissa saa vetää niin paljon kuin sielu sietää. Hienosti Ritalla lähti vetovaihe päälle kun laitoin vetoliinan kiinni valjaisiin ja annoin eteen- käskyn. Ehkä siitä vielä vetokoira tulee <3

Agilityäkin päästään onneksi testaamaan helmikuun lopussa. Osallistutaan Salon koirahallin agilityyn tutustumis- päivään. Saas nähdä innostutaanko puuhailemaan lajia enemmänkin.

Viikonloppuna olisi tiedossa snautserin trimmauskurssi Lahdessa, mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea uutta siellä oppii.

Tässäpä hieman talvisia ulkoilukuvia. Vielä ei ole tarpeeksi lunta potkukelkkailuun mutta jospa sitäkin tulisi lisää lähiakoina.

Ainiin, pistetään tännekin hauska kuva vielä Ritasta n. 3 kk iässä ja nyt n. 8 kk iässä. Mahtuu mahtuu!

Seisomisen se oppi 20 minuutissa eilen, että ei sentään ihan toivoton tapaus. Mitään uutta ei olla piiitkäään aikaa jaksettu opetella, itselläkin mielenkiinto on ollut aika vähissä. Nyt sentään saatiin seisominen opeteltua ja tänään fiilattiin liikettä kun opeteltiin nousemaan seisomaan makuulta ja istualtaan. Seuraavaksi varmaan pitäis alkaa opettelemaan liikkeestä seis, jos vaan jaksaa mennä tuonne märkään savikkoon sitä harjoittelemaan. Tai sitten pysyn suosiolla sisätiloissa koko "talven" ajan...

Myös ihmisen hajuisia keppejä etsiskeltiin viikko sitten kun oltiin joulumalla Savon suunnalla. Mielellään se nappaa pikku kepakot suuhunsa ja tuo luokse, varsinkin kun saa palkkioksi retuuttaa hanskaa/patukkaa/mitä tahansa. Aika hyvin Rita on siitäkin hommasta jo päässyt jyvälle, lisää vaan reeniä ja harjoituksia. Yritetään näin uuden vuoden kunniaksi vähän aktivoitua muutenkin näissä harrasteluhommissa ja kokeillaan jos päästäis mukaan johonkin hauskaan harrastukseen, esim. agilityyn.